Vaaliohjelma

Perusterveydenhuolto

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalkana on aina toiminut kaikille avoin perusterveydenhuolto. Tällä hetkellä Suomessa hoitoonpääsy kansalaisille on tullut  vaikeammaksi. Lisäksi hoidon laatu on kärsinyt ja usein esimerkiksi nuorten vaivoja ylenkatsotaan. Tämän kaltaisella toiminnalla voi olla kauaskantoiset sekä kalliit seuraukset. Raha on rahaa, mutta terveydellä ei pidä leikkiä!

Hoitoalan työntekijän arki on tullut minulle tutuksi työelämässä. Haluan tuoda järjen äänen Arkadianmäelle, joka ymmärtää hoitoalan realiteetit! Tällä menolla osaava henkilökunta kaikkoaa ja yhteiskuntamme jää pulaan. Hoitohenkilökunta on aliarvostettua sekä ylityöllistettyä. Tämä luo huonon kokemuksen sekä henkilökunnalle että asiakkaille.

1. Terveydenhuoltojärjestelmä

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on rapautumassa. Julkinen terveydenhuolto ei vastaa hyvinvointivaltion kriteerejä. On uskomatonta, että kansalaisten hakeutuessa hoitoon ajatellaan vain taloutta. Tottakai talous asettaa raamit, joissa voidaan toimia, mutta näiden raamien tulee olla riittävät laadukkaan hoidon takaamiseksi.

Tällä hetkellä kun esim. nuori työssäkäyvä henkilö hakeutuu hoitoon, niin ensimmäiseksi hänelle tehdään diagnoosi, jonka jälkeen hänet laitetaan jonoon odottamaan hoitoon pääsyä. Esimerkiksi selkävaivojen ilmettyä, vaivan havaitsemisesta itse hoitoon pääsyyn voi kestää yli vuoden! Tällä välin henkilölle kirjoitetaan vahvat reseptilääkkeet ja hänet passitetaan odottamaan hoitoonpääsyään. Vuoden aikana vaiva voi kuitenkin pahentua vakavasti. Tämä on suuri ongelma yksilölle sekä yhteiskunnalle. Tehottoman terveydenhuollon takia työssä käyvä kansalainen saattaa ajautua sairauskierteeseen ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä pilaa nuorukaisen elämänlaadun ja on lisäksi suuri kustannusyhteiskunnalle. Paljon halvemmalla päästään hoitamalla vaiva välittömästi pois alta!

Ratkaisua etsittäessä on tehostettava nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää sekä taattava sektorille tarvittavat taloudelliset resurssit. Lopulta kysymys on kuitenkin arvopohjaisesta ratkaisusta: Onko terve elämä päättäjiemme prioriteettilistalla tarpeeksi korkealla? Mihin haluamme verorahamme käyttää? Minun arvomaailmassani valtion perustehtäviin kuuluu laadukkaan terveydenhuollon järjestäminen kansalaisillemme.

2. Hoitajien arki

Hoitoalaa on perinteisesti pidetty kutsumusammattina. Sterotypia "hennosta valkoisesta siskosta" elää vahvana. Yhteiskunnan on pidettävä huoli, että hoitohenkilökunta tuntee ja kokee itsensä arvostetuksi. Ei ole potilaallekaan hyväksi, että hoitajat kokevat työnsä aliarvostetuksi sekä kuluttavaksi sen takia, että hoitoala joutuu sinnittelemään liian pienillä resursseilla. Nämä liian pienet resurssit johtavat virhearviointeihin ja kohtalokkaisiin seurauksiin. Tällä hetkellä liian pienelle osaavan henkilökunnan määrälle kasautuu liian suuret paineet resurssien ollessa riittämättömät. Taataksemma ihmiselle laadukkaan terveydenhuollon, meidän on panostettava alan henkilöstön jaksamiseen!

Ratkaisuna ei välttämättä tarvitse olla loputon rahan pumppaminen sektorille. Pitkälle päästään jo sillä, että kuuntelemme henkilöstöä ja pidämme huolen, että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita.

Lisäksi omaishoitajien asemaa on yhteiskunnassamme parannettava. Tulevaisuuteen katsottaessa aihe tulee kokoajan ajankohtaisemmaksi väestön vanhetessa. Omaishoitajien arki on usein täysin sietämätöntä taistelua kelan, sosiaalitoimen, kodin sekä hoitopaikan välillä. Vapaa-aika on ihmiselle kuin ihmiselle välttämätön jaksamisen edellytys! Yhteiskunnan on luotava puitteet, jolla omaishoitajien arki tehdään inhimilliseksi. Yksi selkeä omaishoitoa helpottava käytännön toimi olisi valtionpuolen tehtävien keskittäminen esimerkiksi KELA:N. Turha sinkoilu virastojen välillä on saatava päätökseen. Tämä tehostaisi myös valtionvirastojen toimintaa päällekkäisyyksien poistuessa.

Maahanmuuttopolitiikka

Maahanmuuttopolitiikka on luonnollisesti taustastani johtuen minulle tärkeä aihe. Yleinen keskustelu aiheesta on runsasta, mutta mielestäni laadultaan heikkoa. Usein kaikki maahanmuutton sekä maahanmuuttajiin liittyvät asiat niputetaan samaan, eikä analysoida tilannetta oikein eväin. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että keskustelussa osataan eritellä kolme seuraavaa aihepiiriä:

2.1. Työperäinen maahanmuutto

Suomi on kohtaamassa tulevaisuudessa ennenkuulumattomia ongelmia. Väestömme on vanhenemassa ja Suomen väestöluku on lähdössä laskuun. Tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen, jossa vanhuksia on paljon, mutta veronmaksajat vähenevät. Tämä tuo kohtuuttoman taakaan tämänhetken nuorelle polvelle.

Lisäksi maailman muututtua globaaliksi, työntekijämarkkinat ovat muuttuneet radikaalisti. Verorahoillamme hyvinkoulutetut nuoret muuttavat ulkomaille ja ihmiset ovat maailmanlaajuisesti avarakatseisempia työpaikkoja etsiessään. Tämän vuoksi valtiolle on suuri haaste pitää suomalaisesta osaavasta henkilökunnasta kiinni. Tämän lisäksi meidän on kyettävä houkuttelemaan osaavaa ulkomaista työvoimaa maahamme. Kansallisuudesta riippumatta meidän on pidettävä huoli, että Suomi pysyy houkuttelevana vaihtoehtona tehdä töitä.

Usein vastalauseena työperäistämaahanmuuttoa kohtaan käytetetään suomessa olevaa työttömyyttä. Tämä mm. SDP:n käyttämä vastakkainasettelu on harhaanjohtavaa ja kapeakatseista. Meidän on kyettävä näkemään asioiden oikea laita. Nokian palkatessa insinööriä Suomeen, ikävä kyllä työttömyysjonossa olevaa kirvesmiestä ei voida palkata työtehtävään. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi sivuuttaa työttömien asioiden hoito, vaan sitä, että tosiasiassa kyseessä on kaksi täysin toisistaan erillään olevaa ongelmaa. On koko Suomen edun mukaista, että meiltä löytyy ahkeraa ja osaavaa työvoimaa kansallisuudesta riippumatta!

2.2 Jo Suomessa olevien maahanmuuttajien asema

Vuonna 2009 Suomessa oli 155 705 maahanmuuttajaa. Tämä oli 2,9% koko Suomen väestöstä. Määrä lähestyy jo suomenruotsalaisten määrää maassamme. Ihmisten on aika hyväksyä, että maahanmuuttujat ovat osa yhteiskuntaamme. On kaikkien etujen mukaista, että olemme kaikki tasa-arvoisia ja rakennamme Suomea paremmaksi paikaksi elää. Verrattaessa Suomea muihin maihin, esim. Ruotsiin, maahanmuutosta koituneet ongelmat ovat olleet pieniä. Jotta vältämme jatkossakin Ruotsin kohtalon, on meidän tehtävä tiivistä yhteistyötä maahanmuuttajien ja alkuperäissuomalaisten kesken. Mitä nopeammin maahanmuuttajia ei erotella muusta väestöstä, sitä nopeammin etenemme kohti parempaa yhteiskuntaa. Mitä paremmin saamme myös maahanmuuttijissa piilevät resurssit yhteiskunnan hyötykäyttöön, sitä parempi se on kaikille osapuolille. Tämän vuoksi meidän on keskityttävä maahanmuuttajanuorten koulussa pysymiseen.

2.3. Pakolaiset sekä turvapaikanhakijat

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat saaneet mediassa suurimman huomion maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa. Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrää on kritisoitu. Itse uskallan kuitenkin väittää, että on väärä lähtökohta puhua määrästä, jonka otamme, vaan ensisijaisesti meidän on keskityttävä itse prosessiin. Maahanmuuttajan muuttaessa Suomeen, ei hän tiedä onko hän vuoden ensimmäinen maahanmuuttaja vai 123566 henkilö. Kysymys ei olekaan siitä, vaan siitä miten maahanmuuttajan arki lähtee etenemään muutto päivästä eteenpäin. Tällöin kuvaan astuu maahanmuuttoprosessi.

Tällä hetkellä Suomesta turvapaikkaa hakeva henkilö hakee turvapaikkaa ja joutuu asumaan vastaanottokeskukseen. Täällä hän saattaa asua vuosikausia. Tämän asumisen aikana  maahanmuuttajaa ei kouluteta juuri lainkaan. Lopulta hän on saattanut viettää kaksi vuotta maassa  ilman, että hän oppinut sanaakaan suomea. Saati sitten ottamaan vastuun arkitoimistaan kielitaidottomana.

Kahden vuoden jälkeen turvapaikanhakija pyritään sijoittamaan johonkin suomalaiseen kuntaan. Kunnat eivät kuitenkaan ole valmiita ottamaan vastaan kielitaidotonta maahanmuuttajaa. Tämä saattaa johtaa siihen, että hän joutuu viettämään vielä toiset kaksi vuotta vastaanottokeskuksessa. Lopulta kun sijoituskunta löytyy, yhteiskunnalla on käsissään kielitaidoton henkilö, joka on viettänyt neljä vuotta keskuksessa. Tämä turha aika johtaa maahanmuuttajan turhautumiseen ja laitostumiseen. Lisäksi yhteiskunnalle on kertynyt valtavat kustannukset ylläpidosta.

Joten miten tässä näin kävi? Käsissämme oli henkilö täynnä työintoa, mutta käsiimme jäi neljän vuoden elätyksen jälkeen yhteiskunnasta vieroittunut laitoslainen.