Ei hyvästejä

Lauantai 16.4.2011 klo 23:52 - Mustafe Hagi Farah

 

  

Tämän päivityksen blogiini kirjoitan myöhään vaali-illan aattona. Ne eivät ole hyvästit teille lukijoille. Vain muutamia pohdintoja ennen sunnuntain vaaleja ja vaalituloksen julkistamista. Uskon loppuun asti olevani ensimmäinen maahanmuuttajataustainen edustaja, joka pääsee Suomen eduskuntaan. Kaikki vaalityö ja kiertäminen, kaikki oleminen ihmisten ilmoilla ja kuunteleminen, kaikki mielipiteiden jakaminen ja ajatusten terästäminen, kaikki nämä pääsevät huippuunsa nyt. Nyt kun vaalitulosta enää saa odottaa kokonaisen vuorokauden.

 

Haluan tässä tuoda yhden näkökulman. Näkökulma ei koske verotusta, ei palvelujen parantamista, vanhusten asiaa, ei omaishoidon asiaa, ei eläkeläisten tai nuorten asiaa. Kyse ei ole näistä asioista yksittäisinä vain kokonaisuutena. Kuten totesin monesti. Minä tahdon rakentaa tasapuolisen ja reilun Suomen jokaiselle kansalaiselle. Sillä mielestäni päästään yhdellä yhtenäisellä asialla. Minusta tuntuu, että tästä ollaan hyvinkin hiljaa yleisesti. Jos sinä haluat rakentaa paremman Suomen, jos sinä haluat rakentaa turvallisemman Suomen, jos sinä haluat uudistaa Suomen tee se nyt. Tee se hyvin viisaasti. Suomen menestyksen ja kehittymisen voimavarat ovat sinun käsissäsi. Nyt on aika olla rohkea, ei vastarannan kiiskiä. Rohkeus ei ole myöskään sitä, että tekee tieten tahtoen tyhmää ratkaisua. Aivan. Perussuomalaisten äänestäminen on aivan tyhmää ja lyhyt näköistä. Miksi? Siksi, ettei persut aja Suomen asiaa, tai sen kansalaisten asioita. Persut ajavat omia vihapuuskiaan, omia tunteenpurkauksiaan. Jos yhtään välität ja kutsut itseäsi isänmaalliseksi tutustu Suomen historiaan ja kanna vastuusi sunnuntain vaaleissa. Äänestä puoluetta jolla on vankka tietämys ja tuntemus Suomen asioiden hoitamisesta. Äänestä Keskustaa.

 

Mikä tulee puolueraha sotkuihin. Se on mielestäni keskustan kannalta mennyttä aikaa. Jokainen Suomessa toimiva puolue on siihen sotkeutunut ja se on kansalaisten näkökulmasta hyvinkin hävettävää, mutta Keskusta on ainoa, joka teki asialle jotain. Koko puoluejohto uudistui ja elämä jatkuu. Keskusta pysyi sanansa mittaisena tahona ja todellakin puhdisti nurkat.

 

Hyvä äänestäjä. Nyt on sinun vuorosi puhdistaa nurkat. Nyt on sinun vuorosi ajaa Suomi parempaan huomiseen tai synkkään ja kadotukseen. Valitse ensimmäinen vaihtoehto ja äänestä keskustalaista ehdokasta. Mikään muu puolue ei aja koko suomen hyvinvoinnin puolesta.

Perusterveydenhuollon huolet

Torstai 24.3.2011 klo 20:40 - Mustafe Hagi

Perusterveydenhuollon ammattilaisista on nyt huutava pula. Työtä on tarjolla enemmän kuin tekijöitä. Aina se ei ole ollut näin. Vuosikymmeniä taaksepäin se oli toisin päin. Nyt hoitoala on jo pidemmän aikaa ollut murrosvaiheessa. Kaikki tiedostavat, ettei tämä meno voi jatkua. Kuitenkaan kukaan ei nosta päättään tehdäkseen tälle asialle mitään. Ei kunta- saati hallitustasolla.  Kuitenkin se mistä on kysymys on mielestäni todella yksinkertainen asia. Kysymys on siitä, että hoitoala ei ole niinkään metroseksuaalinen ala, ainakaan enää. Kyse ei ole enää sisäsiististä työstä. Työ on henkisesti sekä fyysisesti raskasta. Se on fakta, joka pitää sanoa mielestäni ääneen eikä sitä pidä kaunistella millään lailla. Ihmiset, jotka tälle alalle ajautuvat ovat niitä, jotka haluavat olla ihmisten lähellä ja tehdä työtä, jossa voi auttaa ihmisiä ja kohdata heitä aidosti. Heissä on suuri voimavara tätä yhteiskuntaa ylläpidettäessä.

Kysymys on mielestäni siitä, miten me saamme hoitoalan, varsinkin vanhustenlaitoshuollon houkuttelevaksi, kun kaikista ei voi tehdä lääkäreitä tai insinöörejä.  Nuoria, jotka lähtevät tälle alalle opiskelemaan on kahta sorttia. Toisille se on väylä jatkaa opiskelua eteenpäin, eivätkä he missään nimessä jää alalle. Toiset ovat nimenomaan ne,  jotka jäävät hetkeksi kokeilemaan alaa. Nämä jälkimmäiset meidän on saatava jäämään pysyvästi.  Kaikki haluavat sitä suurta ja ihanaa, mutta mielestäni voimme lähteä pikkuaskelista. Jokainen kunta voi ajatella, mitä se voisi tarjota työetuna hoitohenkilökunnalle siihen asti, kunnes saadaan palkat sellaiseksi, että ne  oikeasti houkuttelisivat nuoria jäämään alalle. Mielestäni hallituksen pitäisi tässäkin asiassa auttaa kuntia järjestämällä pieniä porkkanoita, esimerkiksi liikuntaseteleitä, joilla voi puolen vuoden ajan käydä kuntasaleilla, tai kulttuuriseteleitä jotka ajavat samaa asiaa, mutta niillä voi myös käydä teattereissa, elokuvissa jne. Toinen houkutus voisi mielestäni olla yksi lämmin ateria työvuoron aikana. Aamutyöntekijälle oma työpaikka tarjoaisi lounaan ja iltavuorolaiselle päivällisen. Sanon tämän siksi, että hoitolaitokset heittävät paljon ruokaa pois, vaikka se olisi hyvinkin syöttävää. Samaan aikaan oma työntekijä voi olla yksinhuoltaja äiti, jolla ei ole aina rahaa ruokaan tai nuori opiskelija, joka yrittää saada elämäänsä kasaan.

Mielestäni nämä yksinkertaiset asiat voisivat ihan hyvin nostattaa hoitoalan mainetta ja viihtyvyyttä.  Jos me haluamme, että tälle alalle kouluttautuu nuoria ihmisiä, meidän on oltava valmiit uhraamaan siihen panostustamme.

Tervetuloa Persut!

Torstai 10.3.2011 klo 22:07 - Mustafe Hagi

  Persut, Perussuomalaiset, Vennamolaisuus, Soinilaisuus, Halla-Aholaisuus. Silti kaikki yhden ajatuksen takana. Suomi suomalaisille. Hyvä juttu ja tärkeä pointti, jos vain olisimme vielä sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Miltä persut pelastavat Suomea? Mistä tämä kaikki viha ja tyytymättömyys. En tiedä, mutta otan kantaa tähän, koska perussuomalaiset edustavat arvoja, jotka sotivat ajatuksiani ja vapauttani vastaan.

Yksi asia, jotta koko ajan kuulen on vaatimukset markan saamisesta takaisin. Suomi EU:sta pois ja Suomen rajat kiinni. Mihin tämä sitten vie Suomea? Miksi tämä uppoaa kansaan kuin veitsi voihin? Miksi kansa haluaa kuulla sellaista asiaa, joka on asiatonta? Väitteitä ilman mitään perusteita. Olemmeko oikeasti niin kapeanäköisiä, että uskomme tuon kaiken? Kansa tietää.

Mutta minä tiedän. Tiedän sen, että haluan turvata Suomen ja suomalaisten työtä, taloutta, turvallisuutta, terveyttä sekä hyvinvoinnin kehitystä. Haluan, että suomalaisten asioita hoitaa luotettava, osaava ja kokemusta omaava taho tai puolueliike. Sellainen liike joka perustuu järkevään ja realistiseen ajatteluun. Sellainen liike joka ajattelee tulevaisuutta, ei paluutta menneisyyteen. Menneestä voi oppia, mutta siihen palaamiseen ei ole mitään järkeä. Mielestäni suomalaisuus on sitä, että ajattelee mikä on pienen Suomen etu. Suomalaisuus on sitä että osaamme luoda kansalle mahdollisuuksia menestyä sekä täällä että kansainvälisesti. Suomi ei ole tällä maapallolla yksin. Se mikä tapahtuu New Yorkissa tai Pariisissa vaikuttaa seuraavana päivänä Suomeen. Se mitä tapahtuu Libyassa tai Saudi-arabiassa peilautuu meille päin heti. Miksi on sitten järkeä puhua Suomen ja suomalaisuuden syrjääntymisestä? Miksi meidän pitäisi olla syrjääntyneitä rampoja kun me voimme kukoistaa maailmalla ja lanseerata Suomen politiikan, joka on sitä mitä muut haluavat seurata.

Se myhäily ja viittailu sekä suoranainen halveksunta kaikkea erilaisuutta kohtaan on mielestäni väärin. En usko, että Suomea rakennettiin syrjinnällä. En usko että Suomi olisi tässä tänä päivänä, jos ajatusmaailma olisi ollut ainoastaan Suomi suomalaisille. Ei meidän tarvitse vihata ketään tai mitään. Ei meidän tarvitse juuttua 60- tai 70-luvulle. Toki voimme olla erimieltä asioista ja niiden sisällöstä. Politiikka on hyvin tärkeä väline yhteiskunnan toimimiseen ja sen ylläpitämiseen. Se on liian tärkeä väline ollakseen jonkun keino ilmaista vihaa ja sivistymättömyyttä.

Olkaamme varovaisia suunnasta, johon annamme Suomen ajautua. Suunnasta, miten annamme edustajiemme hoitaa yhteiskuntaamme. Olkaamme siis tarkkoja.

Onko Somalian kriisistä ulospääsyä?

Keskiviikko 9.2.2011 klo 20:25 - Mustafe Hagi Farah

 

Nykyinen Somalian alue oli siirtomaa-aikana jaettu kahteen osaan, brittiläiseen Pohjois-Somaliaan ja italialaiseen Etelä-Somaliaan. 1960-luvun alkupuolella siirtomaa-aika tuli päätösvaiheeseen. Köyhätkin maat uskoivat kansalliseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen. Somaliassa jokainen mies ja nainen oli valmis kuolemaan itsenäisyyden puolesta. Kesäkuussa 1960, itsenäistyi entinen Brittiläinen Somalimaa. Kun Italian suojelualuekin itsenäistyi, myös Somalimaa liittyi valtioliittoon nimeltä Somalian tasavalta.

 

Somalia tarvitsee rauhaa ja kehitystä, ei aseita ja miinalaivoja

Itsenäistä yhdistynyttä Somalian tasavaltaa juhlittiin 1. heinäkuuta 1960. Nyt, viisi vuosikymmentä myöhemmin, jokainen osa Somaliaa haluaa erottua muusta alueesta. Jokainen klaani tai heimon osa haluaa olla itsenäinen pieni valtio, jolla on oma lippu ja oma rahayksikkö. Somalia on silmin nähden hajoamassa sisäisesti.

Olemme pitkässä tunnelissa, jossa ei näy valoa, ei minkäänlaista loistoa. En oikeasti voi olla miettimättä tuleeko Somaliasta uusi Irak tai Afganistan. Olisiko tästä hyötyä millekään osapuolelle?

Pienenä ihmisenä en voi ymmärtää, miksi maailma tarttuu aina aseisiin, kun pitää ratkoa asioita tai jossain maassa on ongelmia. Tai sitä että rikkaat maat toimittavat sotavälineitä ja ammuksia sellaisiin maihin joissa on jo levottomuutta. Vastikään tehdyn selvityksen mukaan myös Suomi toimittaa aseita epävakaina pidettyihin maihin, mikä on huolestuttavaa.

Viime aikoina Suomessakin on kovasti uutisoitu somalialaisista merirosvoista. Merirosvot ovat saaneet maailman sekaisin uskomattoman yksinkertaisilla välineillä. Viimeisen kuukauden aikana merirosvot ovat onnistuneet kaappaamaan kolmekymmentä suurta laivaa.

Merirosvous kukoistaa, vaikka isojen poikien välineet ovat vahtimassa. Melkein kaikki suurimmat maat, ja jotkin pienetkin, ovat lähettäneet alueelle sotalaivoja, jotka vahtivat Adeninlahden turvallisuutta. Suomenkin miinalaiva on menossa kohta osallistumaan operaatioon. Mielestäni tämä on rahan haaskausta, koska ratkaisu sekä Somalian hätään että merirosvoiluun löytyy maalta, missä merirosvot ja heidän perheensäkin asuvat, ei mereltä. Toivoisin, että saataisiin järki käteen ja asioita yritettäisiin korjata inhimillisillä teoilla, eikä viemällä aseita ja miinalaivoja maahan, jossa tarvitaan rauhaa ja kehitystä.

Klaanit eivät ole ratkaisu Somalian ongelmiin

Ainoa valopilkku tunnelissamme on Somalimaa. Viimeiset neljätoista vuotta siellä onkin ollut rauhallista. Somalimaassa on panostettu opiskeluun ja lasten koulutukseen. Siellä on ymmärretty että koulutus on se lähtökohta, josta yhteisö voi versoa ylöspäin, että lapset ja nuoret ovat voima joka antaa uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Maailma on kiinnostunut Somalimaan järjestelmästä käyttää itse klaaneja ja perinteistä sovittelua ongelmien ratkaisussa. Viime kesänä Somalimaassa oli vaalit, joissa oli noin kaksituhatta ulkomaalaista vaalitarkkailijaa, Suomestakin oli useampi mukana.

Monet järjestöt tekevät tärkeätä työtä Somalimaan eteen. On äärettömän tärkeätä auttaa toista, joka on pulassa ja jolla ei ole ketään muuta, joka häntä muistaisi. Mielestäni on hyvä että länsimaat tukevat rauhallisten alueiden kehitystä, koska se saattaa kannustaa muitakin alueita sopimaan riitansa.

Pitäisikö Somalimaan järjestelmän sitten levitä Soma lian muihin osiin? Kuvitellaanpa vaikka, että minä ja klaanini haluaisimme pienen osan Somaliasta itsellemme, sen missä oma klaanini asuu. Tekisimme yhteisen päätöksen, että perustamme oman ”valtion” ja alkaisimme kehittää alueellemme valtiolle ominaisia piirteitä ja suojella rajojamme. Mutta mitä sitten?

Miksi me aina uudestaan tukeudumme ajatukseen, että klaani tai heimo tarjoaa turvaa ja onnellisuutta kun se oikeasti saattaa vain ajaa meitä syvempään kuiluun? Samaan aikaan kun muu maailma on hoksannut yhteistyön voiman, me somalit käyttäydytään kuin vauhkoontunut lauma, joka juoksee eri suuntiin.

Somalimaa antaa uskoa parempaan tulevaisuuteen, mutta pääseekö Somalia kokonaisuudessaan koskaan ulos tunnelista? Minä en usko, että ainakaan klaaniajatus olisi tämän päivän maailmassa ratkaisu. Yhdessä osassa Somaliaa klaanit saattavat olla tie rauhaan, mutta monessa muussa osassa heimopäälliköt vain pitävät sotaa yllä.

 

On aika muuttua

Ihmettelen joskus, mihin on hävinnyt se Somalia, joka halusi olla yhtenäinen ja pitää yhtä. Sisällissodan jälkeen Somalia on ajautunut anarkiaan ja meinaa hajota pieniin osiin. Kaksikymmentä vuotta Somaliassa on ollut paljon väkivaltaa. Ehkä ihmisten tuntema viha ja katkeruus tosiaan on niin lujassa, ettei se muutu kahdessa vuosikymmenessäkään.

Koko elämäni ajan olen haaveillut rauhallisesta Somaliasta, ettei minun tarvitsisi hävetä, kun kysytään mistä olen kotoisin ja miksi Somalia ei pääse sopuun. On äärettömän tyhmää kuvitella hankkivansa katu-uskottavuutta olemalla yksinkertainen pässi joka seisoo keskellä tietä ja uhkaa puskea jokaista joka yrittää auttaa. On vaikea uskoa, että sillä päästäisiin eteenpäin, kun hyviä kansainvälisiä lähettiläitä ammutaan kun he jakavat pakolaisille ruokaa tai lääkitsevät sodassa loukkaantuneita.

Mielestäni tavallisten kansalaistenkin olisi hyvä ymmärtää, että sota ei aina ole vain paikallisella tasolla. Ettei sota koskaan vain huvin vuoksi jatku loputtomiin. Länsimaidenkaan toiminta ei tunnu johdonmukaiselta. Jos ne todella haluavat rauhallista ja tasa-arvoista maailmaa, miksi ne sitten toimivat niin kuin toimivat? Minä ainakin huolestuisin siitä, mistä Somalian sisällisodan osapuolet saavat jatkuvasti ammuksia ja sotavälineitä. Onko se niin yksinkertaista, että maailman aseteollisuudelle pitää löytyä käyttöä?

Hyvät herrat, sanotte että Somalian tila on surkea. Kuitenkin te olette osa sitä koneistoa, joka ylläpitää sotaa.

Uskon, ettei meillä oikein ole vaihtoehtoja. Muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme. Meistä somalialaisista, asuimmepa sitten Somaliassa tai täällä Euroopassa. Kysymys ei ole yhdestä asiasta, vaan monen moni asia nivoutuu yhteen ja siitä rakentuu suuri ongelmavyyhti, josta ylipääsemiseksi tarvitaan rohkeita tekoja. Siihen tarvitaan myös aikaa. Sanotaan, että aika parantaa haavat. Toivon, että se pätee tähänkin tapaukseen. On aika muuttua pojat. On aika vaihtaa ajattelutapaa.

Tuumasta toimeen

Torstai 19.8.2010 klo 17:53

Tässä kerron mitä haluan ehdokkuudelleni edustaa. Edustan kahta asiaa, mutta ennen kaikkea avoimuutta ja rehellisyyttä. Nuo kaksi on nykyään sukupuuttoon kuoleva sanapari. Ihmisyyden oleminen häviää sitä mukaan mitä enemmän me huudetaan ”minä ja minulle kaikki”. Se kulta aika, jossa miehen sana oli miehen sana, on hävinnyt ja sitä on imenyt itseensä tämä tehokkuus aikakausi, jolla ei ole päätä eikä häntää. Kaikki kaatuu riviltä yksitellen, eikä sitä ketään kiinnostas tai hetkauta niin kauan kuin se ei itseään ylitä. Meilläpäin on olemassa sanonta, että ”kuolema on hyväksi kamelipaimentajalle ja tuntemattomalle” ja se nimenomaan juurtuu siitä, ettei se koske itseään tai läheisiään.  Minä uskon, että me voimme saada muutoksen vaatimalla parempaa käyttäytymistä. Käyttäytymistä joka suhteen, olkoon se politiikka, perhe- elämä, koulumaailma, lasten hyvinvointi taikka oman äidin muistaminen.

 

 

 

Uusi matka

Tiistai 27.7.2010 klo 19:44 - Mustafe Hagi

 

Tämä on matkani eduskuntavaali ehdokutteen. Matka on uusi ja erilainen, mutta olen tarmoa ja toivoa täynnä. Minulle on suotu kunnia olla ehdokkaana 2011 eduskuntavaaleissa keskustan rivistä. Sen lisäksi haluan tuoda tähän maahan panostukseni ja antaa hyvää kuvaa vähemmistöstä, jotta he ansaitsevat itsestään annetaviksi. Haluan jatkossa tuoda tässä ilmi tuntemuksiani ja erilaisia matkan varrella tulevia tapahtumia. Haluan tuoda esiin unelmaani suomesta ja miten minä näen suomen maahanmuuttopolitiikkaa. Suomessa viimeiset 17 vuotta maahanmuutajana eläneenä näen asioita erilainen kuin tavallinen kansalainen. Lapsena sodassa kasvaneena arvostan suuresti rauhaa ja vapaa muotoista valintaa elämän erilaisissa kysymyksissä. Tästä se alkaa ja koko työ odottaa. Puolestani tervetuloa näille sivuille nyt ja jatkossakin. Tehdään muutos yhdessä, josta jokainen kansalainen voi olla ylpeä.

Mustafe Hagi